Hyppään tässä jo hieman asioiden edelle, mutta kun tämä meidän tilanteemme nyt kerran on päässyt äitymään sen verran tukalaksi sarjan viimeiselle kierrokselle lähdettäessä, niin minun on täytynyt käyttää viime ajat totuttautumalla hiljakseen siihen ajatukseen, että ensi kaudella pelaamme championship-futista. Mielestäni olenkin siinä onnistunut varsin hyvin, sillä tällä hetkellä olen jo suorastaan vakuuttunut siitä, että tämä maisemanvaihdos tul(l)ee olemaan meille vain hyväksi.
Miksikö? Lyhyesti siksi, että joukkue onnistui mädäntymään lähes läpikotaisin uskomattoman lyhyessä ajassa. Kuollutta painoa on tällä hetkellä aivan liikaa. Organisaatio on tuuliajolla ilman visiota ja strategiaa, ja asioiden korjaamiseksi tarvitaan perusteellinen tuuletus aivan johtoporrasta myöden. Kiitos ja kunnia kaikesta menneestä, mutta aikansa kutakin. Vaikka onnistuisimmekin sunnuntaina kairaamaan ihmeen kaupalla itsemme kuiville, on minulla hyvin vahva aavistus siitä, että ensi vuonna samaan aikaan vain löytäisimme itsemme taas tästä samasta tilanteesta, tulipaloja sammuttelemasta. Ainakin tällä samalla omistajapohjalla - ja luultavasti myös siitä huolimatta, vaikka uusi omistaja löytyisikin. Kuten tuolla edellä jo mainittiin, tällä hetkellä ei urheilujohtajaa, ei (pysyvää) päävalmentajaa. Mitä kesän aikana muka ehdittäisiin tehdä? Muutama laastariostos, nimekäs B-luokan manageri ja toivotaan parasta? Ei. Jos meidän on määrä pudota ennemmin tai myöhemmin ja alkaa järjestelemään palikoita uudestaan, niin tehdään se mieluummin sitten saman tien, eikä pitkitetä vääjäämätöntä. Nyt kun meillä vielä on niitä rakennuspalikoita.
Tällä tarkoitan tietysti lahjakasta juniorimassaamme. Siihen, kun (toivottavasti) pakotetun tyhjennysmyynnin päälle jätetään rungoksi muutama kokeneempi "isähahmo" (tämän kauden onnistujat on laskettavissa yhden käden sormilla, mutta listataan nyt ainakin vaikka Adams, Wöber ja Rodrigo) niin tämän päälle on hyvä alkaa rakentaa voittavaa chämppärijoukkuetta. Gnontokin olisi mukava saada pidettyä vielä ringissä, ja Meslierille itseluottamus takaisin. Joku varmasti kysyy tässä vaiheessa, että riittävätkö meidän junnut chämppärissä? Minä sanon, että riittää. Otetaan esimerkiksi vaikka lainalle annetut Drameh ja Cresswell, molemmat tällä kaudella sarjan parhaimmistoa omalla pelipaikallaan. Cresswellin lennon tosin katkaisi harmillisesti häijy silmävamma. Gelhardt kuuluu mainita myös, vaikkei mitään ilotulitusta paukuttanutkaan, mutta silti oli tärkeä osa Sunderlandin lentokeliä. Maalintekijöitä meiltä silti pitäisi u21-ringistä löytyä riittämiin, ja eikös esim. Greenwoodkin ollut siellä melkoinen "snaipperi" aina kärjessä pelatessaan? Hieman ihmetyttää, miksi hänestä väkisin muokattiin keskikenttämies. Tai no, eihän se oikeastaan ihmetytä, kun kerran joukkue on kasattu niin epätasapainoisesti, että miehiä on ollut pakotettu koulia vieraille pelipaikoille.
Olkoon. Yhtä kaikki. Mutta pointtini on siis se, että nyt kun meillä on vielä varastossa kelpo arsenaali nälkäistä talenttia, niin tässä vaiheessa se kausi Championshipissä olisi ehkä juuri oikea aika uuden sukupolven esiinmarssille. Vuoden päästä meillä ei välttämättä enää samanlaista volyymiä käsissä olisi, kun kärsimättömimmät (ja lahjakkaimmat) junnut olisivat ehkä jo lähteneet kokeilemaan siipiään muualle, jos ei peliaikaa tule. Ja Premiershipissä sitä ei välttämättä tulisi.