Musacorner

Sir_Edwin_Gray

Active member
Pahoittelut kornista säikeen nimestä, menköön tribuuttina Kummelille  :)

Täällä foorumilla silloin tällöin pulpahtaa esiin musiikkijuttuja - esim. tässä hiljattain veli Maljan Sex Pistols -keikkareissu jne. - ja jotenkin nämä rock-jutut ovat aina kulkeneet sujuvasti futiksen imussa, varsinkin saarilla vieraillessa. Ja miksei kyllä muutenkin.

Kaikenlaista musiikkia tulee kuunneltua aikalailla, tietty kyllähän se on paljolti rock-painotteista. Syksyn kohokohtia meikäläiselle on olleet Two Gallantsin 2 livekeikkaa ja heppujen uudet levyt kesän ja syksyn mittaan (EP & CD). Marginaalissahan tämä orkesteri liikkuu, mutta kovasti on kolahtanut meikäläiselle.

Tässä hieman makustelua:

Two Gallants - Steady Rollin'

Voisi varmaan koittaa kasailla jonkinsorttista listaa vaikkapa vuoden parhaista levyistä tai keikoista tms.?

Miten teilllä muilla riittää kiinnostusta rock 'n' rolliin tai ylipäätään musiikkiin?
 
Kyllä rokki on poikaa. Hävettävän vähiin tuppaa uuden musiikin kuuntelu vaan jäämään nykyisin. Päivän kun paikallisradiosta kuuntelee "kaupungin parasta rokkia" niin illalla ei enää jaksa. Välillä on niinkin, että mieluummin vaan lukee lehteä tai kirjaa ilman taustamusaa.

Suurin keikka (eniten katsojia ;) tänä vuonna : Paul Anka Porissa. Samalla näki monta nimeä: Al Foster, Gilberto Gil ja Natalie Cole. Omalla rahalla en olisi mennyt, mutta kun kaverin firma maksoi ja tiesi paikalla olevan paljon tuttuja, niin mikä ettei. Olihan se omalla tavallaan unohtumaton kokemus, kun vanha herra veti Nirvanaa sun muuta...

Mieleenpainuva oli myös cover-bändin pubisetti Liverpoolissa. Laulajana ihan uskottava hevipitkätukka, kitarakin valitti, mutta rumpali oli aika epeli. Mikä tahansa biisi, niin ukko paukutti menemään sata lasissa.






 
Kaiser Chiefs soittaa ensi keväänä Elland Roadilla. Voi olla aika kova keikka.
 
Kyllä tulee paljon kuunneltua musiikkia. Hardcore punkista räppiin. Tän vuoden kovin kotimainen levy on ehdottomasti syyskuussa julkaistu Lighthouse Project: Gift levy. Hyviä levyjä on tullu aika paljon tänä vuonna, mutta ulkomaisista ehkä on jäänyt mieleen Go it alone: Histories sekä Comeback kid: Broadcasting.
 
Hyvä homma oikeastaan että tyylit ovat moninaiset, eipähän kyllästy niin nopeasti.

Omalta osaltani punk oli se mistä startattiin vuonna 1 ja hyvin se on kelvannut vieläkin. Viime vuosina on kyllä kummasti maistunut vanha blues, sitä mustaa todella vanhaa delta-versiota. Ja ylipäätään ns. juurimusiikki on kelvannut aina vaan enemmän ja enemmän, liekö merkki kyllästymisestä nykyiseen yleiseen tarjontaan? Paljonhan mainiota musiikkia tehdään nykyäänkin, mutta joskus sitä on vaikea kaivaa esiin kaiken pullamössön seasta.

Yksi isoimmista jutuista meikäläiselle vuosien varrella on ollut Tom Waits, omaehtoinen artisti jos kuka. Skaalaa riittää ja johan noita on levyjäkin melkoinen nippu kaverilta tullut 30 vuoden aikana. Livenäkin kerrassaan mainio...

Tom Waits - Goin' Out West


 
Hey hey my my, rock´n roll will never die. Rock on futista ja futis rokkaa. Hurriganesin parissa vartuin ja diggailu jatkuu täysillä vieläkin. Rollarit, Slade oli kovia ja on yhä. Punk kolisi myös lujaa mm. Pellen ja The Clashin myötä. Juicen ja Alangon Ismon tekemiset ovat myös vaikuttaneet paljon meikäläiseen. Ja Deep Purple, Led Zeppelin, Rainbow...

Born to Rock and Football
 
Ensi viikon tiistaina on tulossa sivullekirjoittaneelle vuoden kovin keikka kun Paradise Lost astuu Nosturin lauteille. Kyseinen bändi on kova vaikuttaja suomalaisille menestyneille nykybändeille (mm. Him, The 69 Eyes ja Nightwish). Paradise Lost oli Nightwishin "Special Guest" -orkesteri juuri päättyneellä P-Amerikan kiertueella ja on keväällä lähdössä Himin kanssa Euroopan kiertueelle vastaavalle paikalle. PL:n voi bongata myös Tampereen Pakkahuoneelta keskiviikkona 19.12.

Kuriositeettinä pitää mainita se että 4/5 yhtyeen jäsenistä on Yorkshirestä (Bradford-Leeds-Halifax -akselilta) ja toinen kitaristi Aaron Aedy onkin kova Leeds-fani. Pääsin jututtamaan kaveria 2006 kesänä kun he tekivät edellisen vierailunsa Suomeen ja lauloimme pienet Marching on togetherit keikan jälkeen. Oli hauskaa  :cool:

Pari näytettä:

One Second

Erased

The Enemy
 
lauloimme pienet Marching on togetherit keikan jälkeen. Oli hauskaa  :cool:
thumbsup1.gif
thumbsup1.gif
... hieno homma! Ja thumps upit myös yorkshireläisyydelle, näitä ei kuitenkaan ole ihan ruuhkaksi asti.

 
Takavuosien hittikone Smokie veivaa ikivihreitään naapurin tytöstä, keskiyöstä sun muista hempeistä ilmiöistä ensi heinäkuussa Paraisten kalkkilouhoksessa.

Levymyynnillä mitattuna merkittävimpiä Yorkshiren orkestereita. Ei ihan meikäläisen makuun, mutta pisteet esimerkiksi esiintymisestä Bradfordin katsomopalon tukikonsertissa.

Ihan asian vierestä: harkitsin vielä pelipäivän aamuna mennäkö kyseiseen matsiin, jossa tuli roihahti ja yli 50 katsojaa kuoli - mutta valitsin toisen pelin. Todistin Maine Roadilla Manchester Cityn nousua pääsarjaan.
 
Moi, Aatonaatto menee mukavasti... Ensin barcan ja realin peli, sitten kinkku uuniin ja sitten yleltä IRON MAIDENin keikka. Vielä kun muistaisi ottaa kinkun pois ennen aamua...
 
Juu YLE Extra on ollut aika mukavasti livemusiikin kimpussa, harmi vaan kun kanava lopettaa.

Muuten tänään tulee kuluneeksi viisi vuotta Joe Strummerin kuolemasta, RIP. Ekoja sankareitani musiikin saralla, The Clash oli (on!) iso juttu...

Joululaulut jo tapetilla, mutta tänään(kin) mukaan mahtuu myös The Clash ja Mescaleros.

Joe Strummer - Burning Lights

Dokumentti Joe Strummer - The Future Is Unwritten oli yksi syksyn tapauksia meikäläiselle.
 
Pakko myöntää, että jos minun pitäisi valita kaksi parasta bändiä/artistia, menisivät molemmat sijat brittien saarille - Queen ja Dire Straits. En tiedä, miksi olen juuri noihin niin ihastunut, koska bändien hajotessa 1990-luvun alussa olin vasta juuri aloittanut koulutaipaleeni, joten en ole ollut todistamassa kummankaan huippuvuosia.  Vanhemmat sisarukset ovat varmaan antaneet vaikutteita. Monilla yhtyeillä on muutamia hyviä kappaleita, mutta harvassa on sellaiset, joiden kaikki biisit on silkkaa rautaa! :)


E: Muutenkin tuollainen rauhallisempi kitarapainotteinen (esim. Gary Moore ja Knopfler tietysti), ehkä vähän bluesmainen musiikki, iskee parhaiten.
 
Strummer -dokumentti on vielä näkemättä. Kuuluu must-listalle, sillä meikäläisellekin Clash oli (on) ykkönen.

Queen-musikaalin We Will Rock You kävin katsomassa Lontoossa. Ben Elton kirjoitti yhden sortin ufo-tarinan biisien lomaan. Mutta spektaakkelina omaa luokkaansa. Suosittelen Queen-fanille.
 
Strummer -dokumentti on vielä näkemättä. Kuuluu must-listalle, sillä meikäläisellekin Clash oli (on) ykkönen.

Queen-musikaalin We Will Rock You kävin katsomassa Lontoossa. Ben Elton kirjoitti yhden sortin ufo-tarinan biisien lomaan. Mutta spektaakkelina omaa luokkaansa. Suosittelen Queen-fanille.
Kävin tuon musikaalin katsomassa jokunen vuosi sitten, mutta voisi mennä kyllä joskus uudestaankin
 
Alkutunnustelua vasta, tuore 22-Pistepirkko ... tunnen kyllä suurta myötähäpeää nimen tiimoilta, (Well You Know) Stuff Is Like We Yeah! ... geezus! Vähän laimeanpuoleinen ensivaikutelma, tosin hyvä koukku siellä toinen täällä ... kaikin puolin rakastettava orkesteri, kotimaan eliittiä.

22PP_StuffIs_LimEd.jpg

 
Levyn nimen oli muistaakseni Väläyttänyt Pirkkojen huonosti englantia osannut miksaaja tai joku muu vastaava henkilö.Utajärven poikien mielestä se oli niin hauska juttu,että se oli pakko saada levyn nimeksi.
 
-77 tuli Punk ja vei pikkupojan mennessään ja sillä tiellä olen edelleenkin, vaikka keski-ikä taitaa olla jo ylitetty...
Punk musiikkina ja idelogiana on vaikuttanut oikeestaan kaikkeen mitä vuoden-77 jälkeen on meikäläiselle tapahtunut, aina ammatin valintaa myöten...
Bändeistä vuosien saatossa ovat rakkaimpia olleet mm Sex Pistols (tietysti), Uk Subs, Cockney Rejects, Dead Kennedys, Conflict, Exploited, Stiff Little Fingers ja monet muut...
 
Pahoittelut kornista säikeen nimestä, menköön tribuuttina Kummelille  :)

Täällä foorumilla silloin tällöin pulpahtaa esiin musiikkijuttuja - esim. tässä hiljattain veli Maljan Sex Pistols -keikkareissu jne. - ja jotenkin nämä rock-jutut ovat aina kulkeneet sujuvasti futiksen imussa, varsinkin saarilla vieraillessa. Ja miksei kyllä muutenkin.

Kaikenlaista musiikkia tulee kuunneltua aikalailla, tietty kyllähän se on paljolti rock-painotteista. Syksyn kohokohtia meikäläiselle on olleet Two Gallantsin 2 livekeikkaa ja heppujen uudet levyt kesän ja syksyn mittaan (EP & CD). Marginaalissahan tämä orkesteri liikkuu, mutta kovasti on kolahtanut meikäläiselle.

Tässä hieman makustelua:

Two Gallants - Steady Rollin'

Voisi varmaan koittaa kasailla jonkinsorttista listaa vaikkapa vuoden parhaista levyistä tai keikoista tms.?

Miten teilllä muilla riittää kiinnostusta rock 'n' rolliin tai ylipäätään musiikkiin?

kyllä rokki on poikaa ja musa elämän eliksiiriä futiksen rinnalla... v. 2007 saldona livekeikoista jäi Pelle Miljoona & 1980, Hector, Deep Purple, Thin Lizzy ja Jethro Tull.. ja 2006 marraskuussa Tasavallan Presidentti tuli kuunneltua myös, joten musiikkimakua on päässyt hyvin tyydyttämään...
Vieläkun näkis legendaarisen Pink Floydin niin sit voisikin jo vaipua transsiin ja unohtaa jalkapalloilulliset murheet..  Kamahoulama beibe.. sanoi Remu
 
Back
Top