Kuinka sinusta tuli Leeds Unitedin kannattaja?

Vielä viitisen vuotta takaperin seurasin sekä jalkapalloa että jääkiekkoa suht tasapuolisesti, tätä nykyä seuraan oikeastaan vain jalkapalloa.
Jääkiekosta on vienyt viehätyksen lisääntynyt huitominen ja kahvaaminen, lisäksi nhl:ssä kaukaloiden pienuus on alkanut tulla vastaan, kiekkoa huidotaan eteenpäin yhdellä kosketuksella eikä nopeudesta saatika taidosta ole enää sellaista etua kuin joskus 80-luvulla,.
Aina kun pelaaja pääsee vauhtiin on jo laita tai vastustaja vastassa, valtaosa maaleista tehdään ylivoimalla kun kaukalossa on edes vähän enemmän tilaa.
Nhl:ää en enää seuraa oikeastaan ollenkaan, tosin viime kauden playoffsit piti seurata :)
Sm-liigaa seuraan sen verran että Ilvekselle pidetään edelleen peukkuja, vaikkeivät heidänkään esitykset enää liikuta mielialoja ihan takavuosien tyyliin.
Jalkapalloa seuraan päivittäin, tv:stä tulee katsottua liki kaikki mahdollinen canalilta ja eurosportilta sikäli kun vain muistan, nuorempana tuli nauhotettua urheiluruudusta ja sporttispurtista tuntikaupalla maaleja joita näin "vanhemmalla" iällä on mukava katsella :)
Harmi vain että canal+ lisäsi viikottaisia ottelumääriä nyt kun Leeds tipahti divariin...
 
Brittifutista olin seuraillu 80-luvun loppupuolelta, lähinnä tietty launtaimatsien johdosta. 90-luvun alussa alkoi homma kiinnostaa enemmän, ja etsin esim. kirjastosta jotain brittifutiksesta kertovaa kirjallisuutta jne. (mikä ihmeen internet?). Silmään sitten sattui Leeds, jolla oli siistin valkoinen asu. Siitä lähtien lähinnä sympatiseerasin joukkuetta, en kannattanut.

Jouduttiin menemään ajassa eteenpäin kauteen 95/96, ja tv-otteluun Wimbledon - Leeds, joka päättyi 2 - 4. Kyseisessä ottelussa muuan Anthony Yeboah sattui iskemään hattutempun, ja yhden maalin muistan hyvin. Hirvittävä pommi kaukaa painui ylähirren kautta maaliin. Siinä oli viimeinen niitti, Leeds on mun juttu.

Täytyy kyllä myöntää, että englantilaisjoukkueista myös West Hamia voin sanoa "kannattavani". En ehkä niin innokkaasti kuin Leedsiä, mutta sellainen kakkossuosikki se on. En tiedä tekeekö tämä sitten minusta huonon Leedsin kannattajan  :-[ .

Mitä tulee jääkiekkoon, niin sekin kiinnostaa kyllä. Ei NHL, mutta SM-liiga. Minusta ei ole mitenkään poissulkevaa seurata sekä futista että lätkää. On minusta typerää kapeakatseisuutta mollata toisia lajeja. Jos joku sattuu tykkäämään jalkapallon ohella vaikka vesipallosta, niin suotakoon se hänelle.
 
No juu, ainahan mä vähän olen jalkapallon perään ollu, niinkauan ku pikkupoijaks asti muistan... Tai no, pikkupoikiahan tässä vielä ollaan (20v.), mutta kuitenkin... Suosikkijoukkue mulla vaihtui aina kun telkkarista satuin ottelun näkemään (Leedsikin varmaan parikin kertaa sen tittelin onnistui saamaan), mutta niin viisas olen sentään ollu että lähes poikkeuksetta tiimi on ollut sumujen saarelta. Ranskalaisiin, saati epsanjalaisiin, puhumattakaan italialaisista en ole pahemmin hurahtanut. Toki sellainen muodollinen suosikkijoukkue lähes joka Euroopan maasta löytyy, missä ammattipalloa pelataan.

Se lopullinen ratkaisu löytyi kuitenkin vasta tässä uuden vuosituhannen puolella, kun kavereiden kanssa pistettiin tällaiseen enklannin liikan fantasymanageriin joukkueet, missä pelaajat saavat pisteitä pelisuoritustensa mukaan. En voinut olla huomaamatta kun sellaiset kaverit kuin Harte ja Kewell tahkoivat pisteitä kuin viimeistä päivää. Pakko olikin lähemmin tutkia että mikäs se tällainen valkopaitaporukka oikein on. Samaan aikaan kun vielä nimeltä mainitsemattomat kaverit pitivät hieman rauhatonta lajin ulkopuolista elämää, niin ajattelin että tässä on sellanen porukka joka on meikäläisen näköinen.

Harte varmaan sen suurimman paikan tuolla sydämessä vei, olinhan itsekin kouluaikoina tunnettu yliluonnollisista laukauksista ;), vaikken sentään vasuri ollutkaan. Aasian MM-kapinoissa suurin mielenkiintoni kohdistuikin Irlannin vihreäpaitoihin, vilisihän siellä LUFC-miehiä joka puolella. Lopullisesti hurahdin uskoon kun sain koneelleni legendaarisen CM 01/02:sen ja luonnollisesti valinta oli Leeds. Nykyäänkään manageripeleissä en muihin joukkueihin vilkaisekaan.

Tässä kun nyt pienessä ajassa on koettu radikaaleja muutoksia suuntaan jos toiseen, niin voiko futisfanin elämä parempaa olla? Nyt ollaan tilanteessa, että voi tunnustaa olevansa tosifani, kun suosikkijoukkuetta ei enää Valioliigasta löydy. Leeds se on ja pysyy, sympatiotia saavat kyllä muutkin, mutta Valkoisia ei kukaan syrjäytä 8)...
 
RadonaTor said:
Tässä kun nyt pienessä ajassa on koettu radikaaleja muutoksia suuntaan jos toiseen, niin voiko futisfanin elämä parempaa olla? Nyt ollaan tilanteessa, että voi tunnustaa olevansa tosifani, kun suosikkijoukkuetta ei enää Valioliigasta löydy. Leeds se on ja pysyy, sympatiotia saavat kyllä muutkin, mutta Valkoisia ei kukaan syrjäytä 8)...
Click to expand...

Asiaa!!
kyllä siinä on sitä "jotain" lähteä marraskuussa (tai milloin vain..) Englantiin katsomaan matsia - ja vielä divari semmoista!

yksinkertaisesti: tilanne on tämä ja sen mukaan mennään..

myös sen olen huomannut, että on tullut pakostakin seurattua tarkemmin tätä toiseksi korkeinta sarjatasoa, mikä ennen rajoittui vain sarjataulukon ja tulosten vilkaisuun.
vastaavasti taas valioliigan seuraaminen on jäänyt vähemmälle. viime kaudella tuli katsottua canal plussalta semmonen 100 matsia suorana, mutta tällä kaudella suoria matseja olen katsonut alle 20. aina lauantaisin valitsen mieluiten leedsin pelin kuuntelemisen radiosta kuin tv:n katsomisen.
tuli "löydettyä" radio aire vasta tuossa joulun tienoilla.
 
Olen Castawayn kanssa samoilla linjoilla... siinä 92-93 pelattiin ahkerasti the Manager peliä ja jotenkin vain tykästyín Leedsiin. ja ensimmäiset pitkävedotlkin heitin samana vuonna -93. en silloin tiennyt paljon mitää Brittipallosta, mutta riikinkukot ovat siitä lähtien vain olleet  the one and only mulle. Tony Yeboah on ollut lähimpänä sydäntäni. muistan muutaman kassin mitkä olivat upeata katseltavaa ja puhuttiin kaverin kanssa et Tony tekee aina yläriman kautta maalit. vuonna 2001 loppuvuodesta saatiin kotiin vihdoin canal + ja pääsi seuraamaan kunnolla matseja. Ensimmäisen pelipaidan ostin japanista kun en ollut suomesta löytänyt ja laitoin sitte Fowler painatukset kun vaihtoehdot olivat nää mm2002 pelaajat. Kun Leeds tippui tuli siinä heitettyä kake seinään ja oli niin maan perkeleen huono olo. se oli tosi surullisen näkönen poika mikä näytettii telkkaris mil luki mahas Leeds till im dead. siin kohtaa tuli tippa linssii  :'(. en ois ikin uskonu et jalkapallo herättää tälläsii fiiliksii. en sitten puhunut viikkoon muuta kuin tyttöystävälle puhelimessa. töissäkin en pomolta voinut kysyä ohjeita muuta kuin tekstivietiä näyttäen.. ja veikkaamaan menin lappu kädessä missä luki mitä halusin tehdä. Vihaatteko muuten turkkilaisia? mul on hurjat vihat niit kohtaa liittyen uefa cup tapahtumista.. aina ku joku sanoo turkki nousee karvat pystyy! Sääli kun meil ei näy enää viasat, eikä kotkan seudul taideta näyttää ravintoloissakaan. jos ei nousta pitäis varmaa ens kaudeks tilata paketti. en o ikinä viel käyny pääkallopaikal. tulevaisuudes olis kyl tarkotus. Hartet ja kump. näin stadikal ku oli suomi-irkku maaottelu -02 mut siinä kaikki. muute ton Alexin jutun oon prikullee luken jostaa muualtkii. mut ei siinä. toivotaan parempaa tulevaisuutta ja jaksamisia kaikille foorumilaisille ja kyllä se on vielä joskus meidänkin aika! WE are Leeds we are proud!!!
 
Isän vika. Minut vietiin vuonna -82 yhdeksän vuotiaana Elland Roadille. 1-1 Nottinghamia vastaan. Siitä se lähti, vaikka samana vuonna Leeds sitten tippuikin silloiseen kakkoseen. Vieläkin muistan paljon tuosta matsista, ehkä en pelitilanteita, mutta vieressä istuneiden punaisia päitä.

Tuon jälkeen kannatus ilmeni lähinnä vakiokierroksen tulosten tullessa Leeds puolesta jännittämisenä, mutta sielu oli menetetty eikä paluuta ollut. Parin vuoden hiljaisemman jakson jälkeen Leeds valtasi nuoren miehen joskus 15 vuotta sitten lukioiässä. Lukioaineen kirjoitin otsikolla Taidetta vai ei, aiheena 92-vuoden voittoisa Leeds-pelaaminen. Omatoimisia Leeds-reissuja on sen jälkeen tullut tehtyä parin vuoden välein. Viimeksi viime syyskuussa Sunderland-matsiin.

Nykyisin Radio Aire on lähes säännöllisessä käytössä. Foorumeista seuraan lähinnä Waccoeta, kahvia juon Leeds-kupista, kalsareina käytän rumia Leeds-boxereita, autoon eltaantunutta mansikan hajua tuo kauhtunut Leeds-ilmanraikastin. Toinen toistaan rumempia pelipaitoja löytyy 4 erilaista (+pari treeni & retromallia), sateenvarjo on hieno Leeds-yksilö, sekin kyllä rikki. Tyhjiä Whyte & Mackay -pulloja jököttää hyllyssä, samoin kuin Leeds Leeds Leeds -lehtiä ja kasa ottelu-ohjelmia. Ja helvetin ruman näköinen avaamaton Leeds-karkkipussi. Se aukeaa ensi kauden jälkeen kun noustaan valioliigaan. Parasta ennen päiväys menee tosin tänä keväänä umpeen. Pitkään luulin että se oli enne, mutta ei tässä nyt mitään nousua ole tulossa. Mr Blackwell ei ole minun mies. Ja jääkiekkoa en jaksa ollenkaan.
 
You must log in or register to reply here.
Back
Top