smithnjones
Well-known member
Ihan aluksi kiitos jäsen Cromwellille vedonlyöntifirmojen osoitteista. Olihan siellä vielä Elland Roadillakin Ladbrokesin koju joka otti vetoja vastaan, niin.. ja onneksi ne villasukat jäivät kotiin sillä ilmat suosivat meidän reissua. Ei tarvinnut takkia pukea päälle lainkaan vaan paksu Leeds -college piti kyllä lämpimänä koko pääsiäisen.
Kiirastorstai-illalla saavuimme junalla Manchesterista hotelliimme (Jurys Inn), ja pikaisen suihkun jälkeen oli aika lähteä tutustumaan paikalliseen ilta-elämään ja nauttimaan samalla muutama janoa sammuttava virvoke. Muutaman baarin jälkeen hieman väsyneinä kömmimme hotellille mutta jäimme sen baariin seuraamaan Leeds Rhinosin rugby-ottelua, joka oli tosi jännittävä, mutta niin kuin useasti "isoveli" LEEDS UNITEDkin, Rhinos hävisi ottelun viime sekunnin "try´hin". :'( , 18-20... ja pisteet naapuri Bradfordille.
Perjantai oli sellaista paikkaan tutustumista ja odottelua Lauantaita varten. Hotellissa oli isot "pääsiäispippalot" baarissa ja väkeä piisasi yömyöhään. Lauantai aamuna reippaina aamupalalle ja sen jälkeen ulos raikkaaseen ja aurinkoiseen ulkoilmaan ja suuntana... Sweet Street West.. ja Lorimerin baari.. niinkuin me sitä kutsuimme. Ensimmäisinä asiakkaina paikalla ja talon reipas mamma tiputti pintit toisille hieman nopeammin, toisille hitaammin. Pian paikalle tuli kymmenkunta norjalais-serkkua ja vilahtipa itse legendakin yläkertaan matsiin valmistautumaan. Muutaman huurteisen jälkeen Elland Roadille ja siellä vielä pakolliset ostot ennen matsia ja sitten vaan kohti John Charles -standia. Fiilis oli jo aikamoinen alkuverryttelyn aikana kun kaiuttimista pauhasi jonkinlainen jännitysmusiikki, pelaajat kentälle ja show alkakoon.
Ensimmäinen puoliaika oli kyllä aika vauhdikasta peliä, mutta varsin tilanneköyhää. Yksi pusku oli lähellä livetä Readingin maaliin, mutta ohi meni täpärästi. Leeds hallitsi kenttätapahtumia hienokseltaan, mutta Reading tuli kyllä vauhdikkaasti ylös aina pallon saatuaan. mutta heilläkään ei ollut yhtään maalipaikkaa, kiitos meidän raadin mielestä parhaan pelaajan, Matthew Killgallonin. Killa voitti kaikki pääpallot, jakeli muutaman oivan avauksen ja ehtipä antamaan syötön josta olisi voinut tulla vaikka maali, mutta Readingin kaveri ehti blokata muistaakseni Hulsen vedon. Kaiken kaikkiaan koko alakerta pelasi hyvin.
Puoliajalla toinen legenda Alan Clarke -esiteltiin yleisölle ja hän palkitsi jonkun tyttö-joukkueen jäsenet antamalla nimikirjoitukset tyttöjen sukkiin. Hyvässä kunnossa näytti mies olevan. Clarkenhan muistamme miehenä joka teki voittomaalin FA-cupin finaalissa Arsenalia vastaan.. toistaiseksi sen ainoan jonka olemme saaneet.
Toinen puoliaika alkoikin sitten jo räväkästi; hieman toista minuuttia oli pelattu kun hieno syöttöpeli; Healy-Hulse-Derry ja viimeksi vielä taas Hulse huudatti 25000-päistä yleisöä juuri meidän istuinpaikkojen alla. Tosin meidän porukasta 75-% oli vielä tauolla tekemässä kuka mitäkin joten heiltä tuo maali jäi livenä näkemättä.. Kuulemma otti pannuun ja uskon sen, sillä tuon takia sinne oltiin tultukin. Peli oli edelleen aika vauhdikasta puolin ja toisin, toki Leedsin hallitessa tapahtumia enimmikseen. Muutama maalinarvoinen paikkakin oli mutta viimeistely ontui. Peli näytti päättyvän Leedsille kunnes 85 min. tuli jonkinlainen musta hetki, ja heikon purkuyrityksen jälkeen vieraat rokottivat puskumaalilla. näytti viattomalta ja helpolta purkaa, ja se oli kutakuinkin ainoa Readingin paikka koko ottelussa. Sen jälkeen loppu meni ainakin minulta kauhunsekaisin tuntein.. tekeekö ne perhana vielä toisenkin..? Reading piristyi maalista ja tuli vaarallisesti ylös, mutta puolustus oli loppuajan rautaa.. 92 minuuttia ja tuomari vihelsi pelin poikki. 1-1, ja sihen oli tyytyminen vaikka voitto ei olisi ollut vääryys.
Päätimme kävellä paluumatkalla taas "Lorimerin baariin", kun näimme vaan vilauksen miehestä aiemmin, mutta nyt odotuksemme palkittiin: legenda työskenteli tiskin takana ja myi olutta omaan verkkaiseen tyyliin. Kysyin Peteriltä mitä mieltä hän oli matsista, ja hän sanoi sen olleen hyvää jalkapalloa ja että varsinkin Leeds pelasi hyvin. Tulipa hän valokuvaan vielä kanssamme ja päätimmekin jättää hänet rauhaan sillä baariin alkoi tulla yhä enemmän porukkaa.. jokunen norjalainen ja iso liuta Irkkuja jotka saivatkin äkkiä kovaääniset laulujuhlat aikaiseksi. Tunnelmaa oli muutaman tunnin yllin kyllin ja Irkkujen lähettyä lähdimme mekin kohti hotellia nukkumaan. Päivä oli ollut pitkä ja antoisa.. adrenaliini virtasi veressä (Guinnessin lisäksi) vielä pitkään punkassakin kun ajatteli päivän juttuja. Tosi hieno päivä vaikka voitto jäi saavuttamatta, mutta kun ajattelee peliesityksen olleen hyvän sarjan suvereenia hallitsijaa vastaan, niin täytyy olla hiljaa tyytyväinen.
Seuraavana aamuna herätyksen jälkeen matkamme jatkui junalla kohti Manchesteria jossa olimme kaksi päivää, mutta siitä ei sen enempää. Täytyy vaan todeta että Leedsissä oli hauskempaa. Uudelle reissulle täytyy mennä jos ja kun nousemme Valioliigaan. Suosittelen kaikille faneille jotka eivät ole paikalla käyneet. Ja ennen vain Lontoossa käyneenä minulle oli pienoinen yllätys että Keski-Englanti oli noin halpa.. odotin hintojen olevan korkeampia, mutta hyvä näin.
Lopuksi kiitokset vielä kaikille jotka auttoivat ja neuvoivat meitä tämän matkan suunnittelussa. Niistä oli suuri hyöty.. KIITOS! 8)
Toivottavasti jotkut pääsevät kannustamaan play-off -matseissa meitä ja nousemme niiden turvin takaisin minne tuon kokoisen seuran kuuluukin: huipulle!
Marching On Together......
Kiirastorstai-illalla saavuimme junalla Manchesterista hotelliimme (Jurys Inn), ja pikaisen suihkun jälkeen oli aika lähteä tutustumaan paikalliseen ilta-elämään ja nauttimaan samalla muutama janoa sammuttava virvoke. Muutaman baarin jälkeen hieman väsyneinä kömmimme hotellille mutta jäimme sen baariin seuraamaan Leeds Rhinosin rugby-ottelua, joka oli tosi jännittävä, mutta niin kuin useasti "isoveli" LEEDS UNITEDkin, Rhinos hävisi ottelun viime sekunnin "try´hin". :'( , 18-20... ja pisteet naapuri Bradfordille.
Perjantai oli sellaista paikkaan tutustumista ja odottelua Lauantaita varten. Hotellissa oli isot "pääsiäispippalot" baarissa ja väkeä piisasi yömyöhään. Lauantai aamuna reippaina aamupalalle ja sen jälkeen ulos raikkaaseen ja aurinkoiseen ulkoilmaan ja suuntana... Sweet Street West.. ja Lorimerin baari.. niinkuin me sitä kutsuimme. Ensimmäisinä asiakkaina paikalla ja talon reipas mamma tiputti pintit toisille hieman nopeammin, toisille hitaammin. Pian paikalle tuli kymmenkunta norjalais-serkkua ja vilahtipa itse legendakin yläkertaan matsiin valmistautumaan. Muutaman huurteisen jälkeen Elland Roadille ja siellä vielä pakolliset ostot ennen matsia ja sitten vaan kohti John Charles -standia. Fiilis oli jo aikamoinen alkuverryttelyn aikana kun kaiuttimista pauhasi jonkinlainen jännitysmusiikki, pelaajat kentälle ja show alkakoon.
Ensimmäinen puoliaika oli kyllä aika vauhdikasta peliä, mutta varsin tilanneköyhää. Yksi pusku oli lähellä livetä Readingin maaliin, mutta ohi meni täpärästi. Leeds hallitsi kenttätapahtumia hienokseltaan, mutta Reading tuli kyllä vauhdikkaasti ylös aina pallon saatuaan. mutta heilläkään ei ollut yhtään maalipaikkaa, kiitos meidän raadin mielestä parhaan pelaajan, Matthew Killgallonin. Killa voitti kaikki pääpallot, jakeli muutaman oivan avauksen ja ehtipä antamaan syötön josta olisi voinut tulla vaikka maali, mutta Readingin kaveri ehti blokata muistaakseni Hulsen vedon. Kaiken kaikkiaan koko alakerta pelasi hyvin.
Puoliajalla toinen legenda Alan Clarke -esiteltiin yleisölle ja hän palkitsi jonkun tyttö-joukkueen jäsenet antamalla nimikirjoitukset tyttöjen sukkiin. Hyvässä kunnossa näytti mies olevan. Clarkenhan muistamme miehenä joka teki voittomaalin FA-cupin finaalissa Arsenalia vastaan.. toistaiseksi sen ainoan jonka olemme saaneet.
Toinen puoliaika alkoikin sitten jo räväkästi; hieman toista minuuttia oli pelattu kun hieno syöttöpeli; Healy-Hulse-Derry ja viimeksi vielä taas Hulse huudatti 25000-päistä yleisöä juuri meidän istuinpaikkojen alla. Tosin meidän porukasta 75-% oli vielä tauolla tekemässä kuka mitäkin joten heiltä tuo maali jäi livenä näkemättä.. Kuulemma otti pannuun ja uskon sen, sillä tuon takia sinne oltiin tultukin. Peli oli edelleen aika vauhdikasta puolin ja toisin, toki Leedsin hallitessa tapahtumia enimmikseen. Muutama maalinarvoinen paikkakin oli mutta viimeistely ontui. Peli näytti päättyvän Leedsille kunnes 85 min. tuli jonkinlainen musta hetki, ja heikon purkuyrityksen jälkeen vieraat rokottivat puskumaalilla. näytti viattomalta ja helpolta purkaa, ja se oli kutakuinkin ainoa Readingin paikka koko ottelussa. Sen jälkeen loppu meni ainakin minulta kauhunsekaisin tuntein.. tekeekö ne perhana vielä toisenkin..? Reading piristyi maalista ja tuli vaarallisesti ylös, mutta puolustus oli loppuajan rautaa.. 92 minuuttia ja tuomari vihelsi pelin poikki. 1-1, ja sihen oli tyytyminen vaikka voitto ei olisi ollut vääryys.
Päätimme kävellä paluumatkalla taas "Lorimerin baariin", kun näimme vaan vilauksen miehestä aiemmin, mutta nyt odotuksemme palkittiin: legenda työskenteli tiskin takana ja myi olutta omaan verkkaiseen tyyliin. Kysyin Peteriltä mitä mieltä hän oli matsista, ja hän sanoi sen olleen hyvää jalkapalloa ja että varsinkin Leeds pelasi hyvin. Tulipa hän valokuvaan vielä kanssamme ja päätimmekin jättää hänet rauhaan sillä baariin alkoi tulla yhä enemmän porukkaa.. jokunen norjalainen ja iso liuta Irkkuja jotka saivatkin äkkiä kovaääniset laulujuhlat aikaiseksi. Tunnelmaa oli muutaman tunnin yllin kyllin ja Irkkujen lähettyä lähdimme mekin kohti hotellia nukkumaan. Päivä oli ollut pitkä ja antoisa.. adrenaliini virtasi veressä (Guinnessin lisäksi) vielä pitkään punkassakin kun ajatteli päivän juttuja. Tosi hieno päivä vaikka voitto jäi saavuttamatta, mutta kun ajattelee peliesityksen olleen hyvän sarjan suvereenia hallitsijaa vastaan, niin täytyy olla hiljaa tyytyväinen.
Seuraavana aamuna herätyksen jälkeen matkamme jatkui junalla kohti Manchesteria jossa olimme kaksi päivää, mutta siitä ei sen enempää. Täytyy vaan todeta että Leedsissä oli hauskempaa. Uudelle reissulle täytyy mennä jos ja kun nousemme Valioliigaan. Suosittelen kaikille faneille jotka eivät ole paikalla käyneet. Ja ennen vain Lontoossa käyneenä minulle oli pienoinen yllätys että Keski-Englanti oli noin halpa.. odotin hintojen olevan korkeampia, mutta hyvä näin.
Lopuksi kiitokset vielä kaikille jotka auttoivat ja neuvoivat meitä tämän matkan suunnittelussa. Niistä oli suuri hyöty.. KIITOS! 8)
Toivottavasti jotkut pääsevät kannustamaan play-off -matseissa meitä ja nousemme niiden turvin takaisin minne tuon kokoisen seuran kuuluukin: huipulle!
Marching On Together......
