upperdecker
New member
Kylmä marraskuinen aamu. On aika aloittaa ensimmäinen ulkomaanmatka ja samalla myös ensimmäinen matka kohti "mekkaa", eli Elland Roadia. Kello on aamulla puoli seitsemän ja Lontoossa olisimme suomen aikaa puolen yön jälkeen, joten pitkä päivä tulisi olemaan edessä ennen kuin olisimme edes oikeassa maassa.
Tampereella viettämäni päivän päätteeksi on aika siirtyä lentokentälle, jossa tulisin tapaamaan matkakumppanini - aapeen. Kyseistä miestä en ollut ennen nähnyt edes kuvassa ja äänenkin olin kuullut edellisenä iltana soittaessani viime hetken kuulumiset. Jonkun mielestä olisi ehkä hullua lähteä noin vain ventovieraan kanssa reissuun, mutta ei minusta. Olihan meillä sama intohimo, eli Leeds Unitedin kannattaminen, sekä aapeen matkakokemus. Itselläni ollessa kyseessä ensimmäinen ulkomaanmatka ylipäätään, aapee oli lähdössä n. 9:lle matkalle Englantiin sekä neljättä kertaa Leedsiin.
Aapeen matkakokemus tulikin esille heti päästyämme Lontooseen. Sen verran vauhdikkaasti hän eteni pitkin undergroundia että hyvästä kunnostani huolimatta sai sykkiä tunteella pysyäkseen perässä. Suurempaa matkaväsymystä ei huomannut edetessämme kohti yöpaikkaamme. Olinhan ensimmäistä kertaa Lontoossa!
Ensireaktio oli Suomen pakkasten jälkeen lämmin. Heti kättelyssä tuli huomattua, että jalassa olevat talvikenkäni sekä talvitoppatakki olivat liikaa. Jalat kiehuivatkin seuraavat kaksi päivää. Muuten ilma oli mukavan leppoisa - merellisen leuto.
Uni maittoi ja niin maittoi herättyämme myös englantilainen aamiainen, vaikka ensireaktio olikin hiukan pahaa oloa tuottavaa. Aamiaisen jälkeen suunta kohti King´s Crossin asemaa. Samalla tuli tunnusteltua Lontoon aamuruuhkaa.
Kaupasta matkalukemiseksi The Sun ja junaan. Vaikea oli keskittyä lehteen, kun tuli ihailtua junan ikkunasta maisemia.
Laajoja peltoaukeita, punaisia tiilitaloja, jalkapallokenttiä sekä muutama jalkapallostadion. Juna ohitti mm. Arsenalin uuden stadionin.
Mukavan matkan jälkeen olimme Leedsissä. Kävellen Leedsin fanikaupan kautta, josta mukaan tarttui mm. kotipaita, Alan Smith-dvd sekä solmio, hotellille. Uusi majapaikka osoittautui hyväksi valinnaksi. Uuden mallinen, hyvä suihku, mukava baari/ravintola, edullinen sekä 5 punnan taksimatkan päässä Elland Roadista. Jos suuntaatte matkalle Leedsiin, kysykää tarkempia ohjeita.
Suihkun ja pienen välipalan jälkeen suunta stadionille. Ensin fanikaupasta kaulahuivi, sen jälkeen viereisessä pubissa yhdet jonka jälkeen stadionkierrokselle. Seuraavan parin tunnin aikana tuli selväksi, että kierrokselle kannatti todellakin lähteä kun kerran tänne asti oltiin tultu. Sen verran paljon oli nähtävää ja oppaallamme John McLellandilla oli kerrottavaa. Hintansa arvoinen kokemus ja hengen nostatus ennen peliä.
Kierroksen jälkeen tutustuimme fish and chips annokseen. Sen verran tykästyin kyseiseen englantilaisten perinneruokaan, että ensikerralla käyn tutustumassa viereisen Subwayn valikoimiin.
Seuraava tunti menikin pubissa istuessa, joka olikin täyttynyt mukavasti peliä odottavista, lähinnä Leedsin faneista. Aikaisemmin päivällä paikalla ollut Watfordin kannattaja tuntui hävinneen paikalta. Yhdet kietaistuamme lähdimme ulos tavataksemme Neilin, Leeds Leeds Leeds - lehden toimittajan jolta saimme liput peliin. Ystävällisesti Neil tarjosi vielä yhdet, joita nauttiessamme juttelimme niitä näitä - kuitenkin lähinnä jalkapallosta. Samalla kohosi englannin taito sekä itselläni (oli kulunut aikaa kun olin viimeksi nauttinut alkoholia) pieni "sumu". Noin vartti ennen kick offia menimme porteista sisään ja astelimme paikoillemme istumaan. Paikkamme sijaitsivat aivan pelaajatunnelin vieressä, muistaakseni rivillä 10. Kotijoukkueen pelaajien astellessa sisään viimeistään tunsin viimeistään, että nyt ei oltu lappeenrannan kimpisessä katsomassa Rakuunoiden peliä, vaikka molemmat pelaavatkin maidensa toiseksi ylimmällä sarjatasolla. Vain paikan päällä käyneet voivat ymmärtää minkälaista on olla yksi tuhansista stadionilla kaikkien huutaessa yhteen ääneen.
Ennen peliä Neil (on muuten huippukaveri) oli maininnut jostain esittelystä puoliajalla. Tämä toteutuikin ensimmäisen 45-minuuttisen jälkeen, kun Neil ohjasi meidät rappusia alas kentän laidalle. Siellä tapasimme speakkerin (kaveri, joka ennen peliä ja puoliajalla on kentällä ja puhuu mikkiin kokoonpanot, tiedotteita tulevista peleistä ym.), jonka nimeä en muista. Kotijoukkueen tanssityttöjen saatua esityksensä päätökseen, kyseinen kaveri esitteli minut ja aapeen Elland Roadin yleisölle ja kutsui meidät nurmelle!
Nurmella meidät otti vastaan Leedsin entinen pelaaja Mr. Reaney (aapee voi ehkä lisätä etunimen, itse kun en muista), joka lahjoitti meille jalkapallon (joka on tällä hetkellä Hämeenlinnassa aapeen hallussa) varustettuna leedsin pelaajien nimmareilla. Meistä kolmesta otettiin myös kuva todisteeksi, joka muistamani mukaan julkaistaan LLL:ssä. Kyseessä oli allekirjoittaneelle suuri hetki. Pelaajan en koskaan kehittynyt sille tasolle, että olisin tuollaiselle nurmelle päässyt kirmaamaan pelaajana. Nyt Leedsin kannattajana päästä ER:n nurmelle tuhansien katsojien edessä oli jotain ainutlaatuista jota en koskaan unohda!
Kyseisen episodin jälkeen tyhjennyskäynnille saniteettitiloihin ja takaisin penkille nauttimaan jälkimmäisestä puoliajasta. Pelissä tuli välillä seurattua ja nautittua itse pelin sijasta varsinkin kopin käyttäytymistä. Vaikka aapee totesi tunnelman olleen laimeata, oli paikallaolo minulle ensimmäinen ja kokemus se mukainen.
Itse pelistä aapee tekikin kunniakkaasti selkoa, mutta tässä muutama oma kommentti:
* Nuorissa tulevaisuus. Walton keskikentällä taisteli mielestäni kunniakkaasti. Vielä kun olisi nähnyt Killyn ja Lennonin kentällä...
* Neil Sullivan. Tärkeä kaveri meille. Varmaa ja rauhallista maalivahtityöskentelyä.
*Pugh vasempana pakkina myös hyvä esitys.
*Keskikentältä tuntuu löytyvän taitoa, varsinkin kun meillä on Oster. Paikkoja pystytään rakentamaan, mutta niistä paikoista pitäisi hyökkääjien pistää pallot sisään.
Päätösvihellyksen jälkeen fanishopista sukkapaketti ja Whyte and Mackay - pullo mukaan. Neil oli järkännyt meidät sisään seuran jäsenille tarkoitettuun, stadionin vieressä sijaitsevaan, suureen yökerho tyyppiseen ravintolaan. Siellä yhdet naamariin ja muutamat kuvat kameralla jonka jälkeen takaisin hotellille.
Väsymys olikin kovempi kuin oli ehtinyt huomata ajan juostessa kuin siivillä.
Aamulla ylös, suihkussa käynti ja kohti kotia samaa reittiä. N. 12 tuntia myöhemmin olin kotona nukkumassa.
Kaiken kaikkiaan onnistunut ja upea matka. Toki lyhyt, mutta sitäkin tiiviimpi ja asiaa täynnä oleva. Voisi jopa sanoa sopiva. Voi olla, että tulevat etelänmatkani eivät suuntaudu pohjois-saksan tasoa pidemmälle. Ilmat olivat minulle lähes täydelliset. En tykkää mistään kovista helteistä enkä tottavie pakkasesta.
Matka oli myös helppo toteuttaa. Kiitos Ryanairin, jonka ansiosta matka hinta ei kohonnut järin suureksi. Lentolipuista säästyneet rahat sai törsätä muualle. Junilla oli myös miellyttävä matkustaa.
Hyvä on Englannissa jalkapalloa harrastaa, kun kentät ovat lähes koko vuoden sulat, eikä lumesta ja jäästä ole tietoakaan. Vettä ei tullut kuin pieni kuuro pelin jälkeen. Uudestaan pitää päästä. Ja mieluiten Leedsiin.
Ensi kevääksi olen kaverin kanssa suunnitellut uutta matkaa. Mikäli foorumilaiset olette joskus lähdössä futismatkalle sumuisille saarille, ilmoitelkaa. Minusta pitäisi saada helposti matkaseuraa.
Joulukuun alussa Lontooseen menijöille hyvää matkaa!
Kiitos aapeelle! Olit mainiota matkaseuraa. Huomasi kuinka et ollut ensimmäistä kertaa paikalla. Otetaan joskus uusiksi!
Also, thank you Neil! It´s was great to meet you. Hopefully we´ll see again.
PS. laitan foorumin valokuvat-osioon ne muutamat kuvat, jotka digikamerallani otin, kunhan ehdin. Mikäli aapee ehtii/jaksaa, hän laittaa myös sivuille kuvia, joita otin filmikameralla. Näissä saattaa tosin kestää, koska minun pitää kehittää kuvat ja lähettää ne aapeelle.
Itse päädyin ratkaisuun, että kuvat (mm. kuva, jossa olemme aapeen kanssa er:n nurmella) joissa näkyy minun, aapeen tai neilin pärstä, en sivuille laita. "pärstä"-kuvat halukkaat voivat tilata veloituksetta lähettämällä oman sähköpostiosoitteensa allekirjoittaneen osoitteeseen: leedsunited@luukku.com
Tampereella viettämäni päivän päätteeksi on aika siirtyä lentokentälle, jossa tulisin tapaamaan matkakumppanini - aapeen. Kyseistä miestä en ollut ennen nähnyt edes kuvassa ja äänenkin olin kuullut edellisenä iltana soittaessani viime hetken kuulumiset. Jonkun mielestä olisi ehkä hullua lähteä noin vain ventovieraan kanssa reissuun, mutta ei minusta. Olihan meillä sama intohimo, eli Leeds Unitedin kannattaminen, sekä aapeen matkakokemus. Itselläni ollessa kyseessä ensimmäinen ulkomaanmatka ylipäätään, aapee oli lähdössä n. 9:lle matkalle Englantiin sekä neljättä kertaa Leedsiin.
Aapeen matkakokemus tulikin esille heti päästyämme Lontooseen. Sen verran vauhdikkaasti hän eteni pitkin undergroundia että hyvästä kunnostani huolimatta sai sykkiä tunteella pysyäkseen perässä. Suurempaa matkaväsymystä ei huomannut edetessämme kohti yöpaikkaamme. Olinhan ensimmäistä kertaa Lontoossa!
Ensireaktio oli Suomen pakkasten jälkeen lämmin. Heti kättelyssä tuli huomattua, että jalassa olevat talvikenkäni sekä talvitoppatakki olivat liikaa. Jalat kiehuivatkin seuraavat kaksi päivää. Muuten ilma oli mukavan leppoisa - merellisen leuto.
Uni maittoi ja niin maittoi herättyämme myös englantilainen aamiainen, vaikka ensireaktio olikin hiukan pahaa oloa tuottavaa. Aamiaisen jälkeen suunta kohti King´s Crossin asemaa. Samalla tuli tunnusteltua Lontoon aamuruuhkaa.
Kaupasta matkalukemiseksi The Sun ja junaan. Vaikea oli keskittyä lehteen, kun tuli ihailtua junan ikkunasta maisemia.
Laajoja peltoaukeita, punaisia tiilitaloja, jalkapallokenttiä sekä muutama jalkapallostadion. Juna ohitti mm. Arsenalin uuden stadionin.
Mukavan matkan jälkeen olimme Leedsissä. Kävellen Leedsin fanikaupan kautta, josta mukaan tarttui mm. kotipaita, Alan Smith-dvd sekä solmio, hotellille. Uusi majapaikka osoittautui hyväksi valinnaksi. Uuden mallinen, hyvä suihku, mukava baari/ravintola, edullinen sekä 5 punnan taksimatkan päässä Elland Roadista. Jos suuntaatte matkalle Leedsiin, kysykää tarkempia ohjeita.
Suihkun ja pienen välipalan jälkeen suunta stadionille. Ensin fanikaupasta kaulahuivi, sen jälkeen viereisessä pubissa yhdet jonka jälkeen stadionkierrokselle. Seuraavan parin tunnin aikana tuli selväksi, että kierrokselle kannatti todellakin lähteä kun kerran tänne asti oltiin tultu. Sen verran paljon oli nähtävää ja oppaallamme John McLellandilla oli kerrottavaa. Hintansa arvoinen kokemus ja hengen nostatus ennen peliä.
Kierroksen jälkeen tutustuimme fish and chips annokseen. Sen verran tykästyin kyseiseen englantilaisten perinneruokaan, että ensikerralla käyn tutustumassa viereisen Subwayn valikoimiin.
Seuraava tunti menikin pubissa istuessa, joka olikin täyttynyt mukavasti peliä odottavista, lähinnä Leedsin faneista. Aikaisemmin päivällä paikalla ollut Watfordin kannattaja tuntui hävinneen paikalta. Yhdet kietaistuamme lähdimme ulos tavataksemme Neilin, Leeds Leeds Leeds - lehden toimittajan jolta saimme liput peliin. Ystävällisesti Neil tarjosi vielä yhdet, joita nauttiessamme juttelimme niitä näitä - kuitenkin lähinnä jalkapallosta. Samalla kohosi englannin taito sekä itselläni (oli kulunut aikaa kun olin viimeksi nauttinut alkoholia) pieni "sumu". Noin vartti ennen kick offia menimme porteista sisään ja astelimme paikoillemme istumaan. Paikkamme sijaitsivat aivan pelaajatunnelin vieressä, muistaakseni rivillä 10. Kotijoukkueen pelaajien astellessa sisään viimeistään tunsin viimeistään, että nyt ei oltu lappeenrannan kimpisessä katsomassa Rakuunoiden peliä, vaikka molemmat pelaavatkin maidensa toiseksi ylimmällä sarjatasolla. Vain paikan päällä käyneet voivat ymmärtää minkälaista on olla yksi tuhansista stadionilla kaikkien huutaessa yhteen ääneen.
Ennen peliä Neil (on muuten huippukaveri) oli maininnut jostain esittelystä puoliajalla. Tämä toteutuikin ensimmäisen 45-minuuttisen jälkeen, kun Neil ohjasi meidät rappusia alas kentän laidalle. Siellä tapasimme speakkerin (kaveri, joka ennen peliä ja puoliajalla on kentällä ja puhuu mikkiin kokoonpanot, tiedotteita tulevista peleistä ym.), jonka nimeä en muista. Kotijoukkueen tanssityttöjen saatua esityksensä päätökseen, kyseinen kaveri esitteli minut ja aapeen Elland Roadin yleisölle ja kutsui meidät nurmelle!
Nurmella meidät otti vastaan Leedsin entinen pelaaja Mr. Reaney (aapee voi ehkä lisätä etunimen, itse kun en muista), joka lahjoitti meille jalkapallon (joka on tällä hetkellä Hämeenlinnassa aapeen hallussa) varustettuna leedsin pelaajien nimmareilla. Meistä kolmesta otettiin myös kuva todisteeksi, joka muistamani mukaan julkaistaan LLL:ssä. Kyseessä oli allekirjoittaneelle suuri hetki. Pelaajan en koskaan kehittynyt sille tasolle, että olisin tuollaiselle nurmelle päässyt kirmaamaan pelaajana. Nyt Leedsin kannattajana päästä ER:n nurmelle tuhansien katsojien edessä oli jotain ainutlaatuista jota en koskaan unohda!
Kyseisen episodin jälkeen tyhjennyskäynnille saniteettitiloihin ja takaisin penkille nauttimaan jälkimmäisestä puoliajasta. Pelissä tuli välillä seurattua ja nautittua itse pelin sijasta varsinkin kopin käyttäytymistä. Vaikka aapee totesi tunnelman olleen laimeata, oli paikallaolo minulle ensimmäinen ja kokemus se mukainen.
Itse pelistä aapee tekikin kunniakkaasti selkoa, mutta tässä muutama oma kommentti:
* Nuorissa tulevaisuus. Walton keskikentällä taisteli mielestäni kunniakkaasti. Vielä kun olisi nähnyt Killyn ja Lennonin kentällä...
* Neil Sullivan. Tärkeä kaveri meille. Varmaa ja rauhallista maalivahtityöskentelyä.
*Pugh vasempana pakkina myös hyvä esitys.
*Keskikentältä tuntuu löytyvän taitoa, varsinkin kun meillä on Oster. Paikkoja pystytään rakentamaan, mutta niistä paikoista pitäisi hyökkääjien pistää pallot sisään.
Päätösvihellyksen jälkeen fanishopista sukkapaketti ja Whyte and Mackay - pullo mukaan. Neil oli järkännyt meidät sisään seuran jäsenille tarkoitettuun, stadionin vieressä sijaitsevaan, suureen yökerho tyyppiseen ravintolaan. Siellä yhdet naamariin ja muutamat kuvat kameralla jonka jälkeen takaisin hotellille.
Väsymys olikin kovempi kuin oli ehtinyt huomata ajan juostessa kuin siivillä.
Aamulla ylös, suihkussa käynti ja kohti kotia samaa reittiä. N. 12 tuntia myöhemmin olin kotona nukkumassa.
Kaiken kaikkiaan onnistunut ja upea matka. Toki lyhyt, mutta sitäkin tiiviimpi ja asiaa täynnä oleva. Voisi jopa sanoa sopiva. Voi olla, että tulevat etelänmatkani eivät suuntaudu pohjois-saksan tasoa pidemmälle. Ilmat olivat minulle lähes täydelliset. En tykkää mistään kovista helteistä enkä tottavie pakkasesta.
Matka oli myös helppo toteuttaa. Kiitos Ryanairin, jonka ansiosta matka hinta ei kohonnut järin suureksi. Lentolipuista säästyneet rahat sai törsätä muualle. Junilla oli myös miellyttävä matkustaa.
Hyvä on Englannissa jalkapalloa harrastaa, kun kentät ovat lähes koko vuoden sulat, eikä lumesta ja jäästä ole tietoakaan. Vettä ei tullut kuin pieni kuuro pelin jälkeen. Uudestaan pitää päästä. Ja mieluiten Leedsiin.
Ensi kevääksi olen kaverin kanssa suunnitellut uutta matkaa. Mikäli foorumilaiset olette joskus lähdössä futismatkalle sumuisille saarille, ilmoitelkaa. Minusta pitäisi saada helposti matkaseuraa.
Joulukuun alussa Lontooseen menijöille hyvää matkaa!
Kiitos aapeelle! Olit mainiota matkaseuraa. Huomasi kuinka et ollut ensimmäistä kertaa paikalla. Otetaan joskus uusiksi!
Also, thank you Neil! It´s was great to meet you. Hopefully we´ll see again.
PS. laitan foorumin valokuvat-osioon ne muutamat kuvat, jotka digikamerallani otin, kunhan ehdin. Mikäli aapee ehtii/jaksaa, hän laittaa myös sivuille kuvia, joita otin filmikameralla. Näissä saattaa tosin kestää, koska minun pitää kehittää kuvat ja lähettää ne aapeelle.
Itse päädyin ratkaisuun, että kuvat (mm. kuva, jossa olemme aapeen kanssa er:n nurmella) joissa näkyy minun, aapeen tai neilin pärstä, en sivuille laita. "pärstä"-kuvat halukkaat voivat tilata veloituksetta lähettämällä oman sähköpostiosoitteensa allekirjoittaneen osoitteeseen: leedsunited@luukku.com
Hotellissa oli 24h päivystys, mutta ilmoitin varmuuden vuoksi ennakkoon sähköpostilla, että saavumme vasta puolen yön jälkeen.
