Skanneria ei minullakaan ole, mutta ajattelin kirjoittaa ko. jutun ajankulukseni. Here it goes...
Ennen kuin Chelsea otti valioliigan haltuunsa öljyruplien ja portugalilaisen osaamisen avulla, Englannissa oli toinenkin seura, jolle ennustettiin vähintään yhtä loistavaa tulevaisuutta maan korkeimmassa jalkapalloliigassa.
Tämä nuori joukkue, jossa oli useita lupaavia pelaajia sekä valmentaja, joka näytti tekevän kaiken oikein, nousi Mestarien liigan välieriin saakka ja sai ManU:n ja Arsenalin vilkuilemaan huolissaan olkapäänsä ylitse. Tällä hetkellä tämä joukkue pelaa Englannin CS:n ylemmässä kastissa.
Tarkoitan tietenkin Leeds Unitedia. Joukkueessa pelasivat mm. R. Ferdinand, H. Kewell, M. Viduka, A. Smith, P.Robinson, J. Woodgate, L. Bowyer - jotka kaikki tulemme suurella varmuudella näkemään helmikuun aikana kanavallamme useastikin. O'Learyn nuoret leijonat olivat aikoinaan jännittävintä, mitä Valioliigassa oli tapahtunut sen perustamisen jälkeen v. 1992.
Monet uskoivat Leedsin ottaneen tuolloin ensimmäisen askeleensa kohti uutta suuruden aikaa, mutta niin ei käynytkään. Seuran puheenjohtaja P. Ridsdale oli ottanut tähtitieteelliset määrät lainaa unelmajoukkueensa rakentamiseen ja palkkioihin mutta laskelmat eivät valitettavasti pitäneet kutiaan. R. Ferdinand myytiin, mikä oli lähtölaukaus suurelle pelaajien evakuoinnille kriisijoukkueesta. Suuri johtaja O'Leary vaihtui erinäisiin uusiin valmentajiin, jotka kukin vuorollaan epäonnistuivat.
Neljä vuotta myöhemmin nämä tähdet ovat hajallaan Valioliigan nimekkäimmissä joukkueissa, ja osa on löytänyt tiensä Espanjaan saakka. taloudellinen tilanne näyttää toki nyt valoisammalta, kun Chelsea entinen pj. Ken Bates osti puolet seurasta 10 milj. punnalla, mutta se unelmajoukkue, joka aikoinaan jalkapallon ystävät kuolaamaan, on enää muisto vain.
- Simon Wilcox
+ Lisäksi kuva, jossa Leedsin pojat juhlivat maalia Rion johdolla
